On niin helppo haluta asioita, mutta kuten sananlasku sanoo; varo halaumasta asioita, saatat saada ne! tai jotain sinne päin. Tuuleekohan tästä tytöstä ikinä onnelista. En halua tietää. Tuntuu että kaikki meni alusta asti väärin, synnyin vääränä päivänä tai väärään sairaalaan. Kävin väärää päiväkotia? Koulua? ja siitä on alkanut kierre, joka on vääristänyt elämäni. Vaikka ihan turhastahan mä turisen. Mun depressiivisyys on geeneissä, olen varma. Tuntuu vaan että oon onnistunut kääntämään itseni niin sisäänpäin etten pysty enää avautumaan. Onko kaikki menetetty? Saanko luvan luovuttaa?

Tuntuu ettei ketään oikein kiinnosta. En jaksa roikkua ihmisten kanssa, jotka haluavat tuntea minut vain koska ei ole muutakaan seuraa. Toisaalta en ole mitään ilman ystäviäni. En jaksa ajatella haluan toimia ajattelematta. niin hankalaa. haluan elää yksin en halua olla riippuvainen muista, mutta voiko niin elämästä nauttia?? Olen liian itsekeskeinen