Tässä mietitään hyvän ystäväni kanssa kenestä ei ikinä luovuttaisi, jos saisi vain yhden ihmisen valita. Kumpikin valitsi itsensä =). Ei siksi että olisimme itsekkäitä vaan koska ei olla niin läheisiä kenenkään kanssa. Tai onko se itsekästä?

Joku päivä haluan sen unelmien prinssin tai prinsessan viereeni ja hän on hyvä minulle ja minä olen hyvä hänelle. Ja Rakkaus elää jokaisessa solussani...

Unelmia vaan. Enkä usko unelmiin vaikka pitäisi.

Olen aloittanut raamatun lukemisen. Hyvin mielenkiintoista. Sitä alkaa miettiä kaikenlaista jumalaa, jeesusta, raamattua, maailmankaiketta, uskontoa,hyvyyttä, rakkautta...                                                 kaikkea mahdollista. Mihinkään ei saa varmoja vastauksia ellei usko niin lujasti.

En usko jumalaan, paitsi aina kun luen Dostojevskin Karamazovin veljekset. Joskus muulloinkin. Lapsena, pikkutyttönä uskoi ihan vilpittömästi, mutta silloin ei vielä ymmärtänyt.