Kaverini kertoi juuri asioita itsestäni. Olen aina hiljaa ja kun puhun se on kuin ihme. Ihan kuin omissa maailmoissani.Ei pysty puhumaan kanssani ennää kunnolla. Totta, totta kuomasein kun vaan tietäisin mikä on vikana tässä nupissa tai sitten mikään ei ole vikana.

Pitää vaan päästä irti tästä sulkeituneisuudesta, se vaan tuntuu niin turvalliselta tutulta ja omalta. Auttaisikohan  ammattiauttaja minua pulmassani. Vai olisiko se liioittelua haenko sittenkin vain huomiota?onko siihen tarvetta todella?

Viime päivät ovat olleet tyhjiä, velvollisuudet on hoidettu niukasti hauskanpitoon olisi jäänyt aikaa paljonkin jos osaisin hauskaa pitää. Ai niin kyllähän mä yksissä keinotekoisissa bileissä olinkin ja olihan siellä ihan kivaa.

Lahjoitan ssieluni tv:lle