Huomasin juuri että kirjoitukseni ovat ihmeellisen lyhyitä, vaikka nuppi pursuaa vuodatuksia. Ehkä pitäisi tehostaa ajankäyttöäni niin että saisin enemmän aikaa kirjoittaa tänne.

Kesä on todella ohi nyt. alakuloisuus alkaa jo näkyä kasvoilla. Lukion aloittaminen on tuonut paljon huonoja puoliani pintaan. No ainakin tämän pahimman ongelmani; epäsosiaalisuuden, josta en varmaankaan tule ikinä pääsemään irti. Se saattaa johtua itsevarmojen ihmisten pelosta ja omasta epävarmuudstani tai itseinhosta. Tuntuu etten ikinä lopeta analysoimasta itseäni, vaikka eihän siitä tunnu olevan edes mitään hyötyä. Mutta olen vain niin ristiriitainen, hajalla enkä kestä sitä kuka olen, enkä sitä millaista elämäni on, millaisia ihmissuhteeni ovat tai mitä päässäni liikkuu. Ei tästä kirjoittamisestakaan  voi olla mitään hyötyä kun en pysty olemaan täysin rehellinen itselleni.

Olen saanut melkein kaiken. Minun pitäisi vain vähän kurottaa niin saisin loputkin. Käden kurottaminen vain sattuu olemaan hirvittävän vaikeaa. En edes tiedä johtuuko se siitä etten osaa vai siitä etten jaksa. Vai jostain ihan muusta?   

Pitäisikö minun unohtaa itseni, keskittyä elämään ja olennaiseen? Kertokaa minulle kuinka se tehdään. Miten pystyn rakastamaan itseäni ja läheisiäni, silti olemaan ajattelematta liikoja ja elämään tässä maailmassa?