Elämä on niin masentavan tylsää, tai ainakin minun elämäni. Tänään oli ihann siedettävä päivä sellainen ettei mitään erikoisen ihanaa tapahtunut, mutta kestin kaiken sen ikävän mikä tapahtui kuin kunnon ihminen konsanaan. Jos minusta ei pidetä niin pitääkö minun muuttua?

Luin kuukausiliitteen blogeja käsittelevän artikkelin enkä ollut aikaisemmin käsittänytkään millaista bloggailu on valtavammassa kaavassa. Olen ollut vähän jumissa tässä omassa jutussani. Bloggailuhan on jopa sosiaalistakin ja fiksua toimintaa. Niinpä olen harkinnut että pitäisikö minunkin alkaa kirjoittaa jotain järkevää. Ja koska minulla ei ole juurikaan harrastuksia tai mitään erityisalaa johon olisin perhtynyt, voisin kirjoitta vaikka arkipäivän ilmiöistä tai jotain kaunokirjallista kyhäelmää. Tuo on oikeasti ihan harkinnan arvoinen asia, mutta kun on tämä päiväkirja jota en halua lopettaa, enkä myöskään ihastu ajatukselle kahden blogin pitämisestä.