Olen nyt ihan onnellinen, loma on tuonut hiukan tasapainoa elämääni. Saa nähdä kestääkö se arkea, mutta pienet hetket jolloin unohdan kaiken turhan antavat minulle voimaa jaksaa. Toivon tämän olevan merkki siitä, että pääsen vähitellen eteenpäin tästä jumittuneesta tilasta, jatkamaan elämää, johon minulla on täydet edellytykset.

En pysty määrittelemään olemustani, sisintäni. Mutta se ei ole mitään mitä luulin. En ole mikään ominaisuus tai mikään tietynlainen olento. Löydän itseni meditoimalla, sulkemalla kaiken muun, ruumiini, sieluni, egoni. Sukellaan verhon taakse, jätän älyn ja tunteen. Seuraan ulos täältä ja koen sen siemenen, josta olen lähtenyt.

Kuulostaa hullulta. Joka tapauksessa Minä on hyvin pelkistetty käsite, hyvin  yksinkertainen. Samaan aikaan konkreettinen ja abstrakti. Ei kylllä pitäisi selittää mitään tuollaista, mutta suosittelen meditoimista, se on aika hienoa. Avartavaa.

Olen tutustunut  pinnallisesti joogaan ja meditointiin. Etsin omaa tietäni, mistään en ole löytänyt kokonaista totuutta, enkä varmaan löydäkkään.