Nyt loman loputtua arki tuijottaa pimeästä nurkastaan. Vielä se ei ole niellaissut minua, mutta tunnen ettei kannata olla toiveikas tulevaisuuden suhteen. Pimeän ja työtaakan paino laskeutuu vähitellen harteilleni, kääriydyn itseeni, aloitan horrokseni. Kesän muistot viiltävät sydäntäni ja kysyn miksen nauttinut elämän iloista täysillä kun vielä oli siihen mahdollisuus...

Ei toivoa.