Ystäviä on niin vaikeaa miellyttää. Mutta unohdin aivan! Eihän ystävyyden pitäisikään olla miellyyttämistä tai siis SEHÄN EI OLE SITÄ. Luulen, että eräs hyvä ystäväni pitää minua tylsimyksenä ja kaveriporukkani taas sekopäänä, joka ei osaa todella pitää hauskaa. Voihan nämä pitää tietysti paikkaansakkin. En tosiaankaan ole tehnyt paljon mielenkiintoisia asioita eikä ympärilläni pyöri seikkailuja. Hauskanpidossakin minulla on hyvin halvat huvit. Ystävänä arvokkaan minusta tekeekin kuuntelutaidot, luottavaisuus, hyvän tahtoisuus, ymmärtäväisyys ja tuomitsemattomuus.

Hyvin usein ystävieni seurassa ja muutenkin tunnen itseni käytetyn nenäliinan arvoiseksi. Täma nenäliina on ollut erittäin tarpeen jossakin hätätilanteessa, mutta kun se on kerran niistetty kantaja huomaa sen arvottomaksi. Se odottaa taskunpohjalla ja niistäjä kyllä tietää sen. Ei raski tai muista heittää sitä pois, mutta joskus tuleekin yllättävä aivastus, joka saa rään lentämään pitkin poskia. Silloin on käytettykkin nenäliina hyödyllinen, kun ei ole muita taskussa.                                                                                       Nenäliina taas...  Saa iloita pyyhkiessään rään vanhan ystävänsä kasvoilta pois.

Vaikka enhän minä oikeasti ole sellainen saan yhtä paljon takaisin kuin annan. Ainakin toivon näin olevan, vaikka mitä väliä sillä oikeastaan on.