Nyt olen jotenkin sanaton, ei ole mitään mitä kirjoittaa. Olen tyytyväinen. Tasapaino on horjahtamaton. Uskon, että elämäni painuu radallaan sitä tavanomaista, kunnes pääsen pois tästä hullunmyllystä. Tosin olen varma että horjahdan jo tänään, mutta ei se mitään. Ei tämä tunne ole mikään Valaistumisen tai ykseyden tunne vain rauhallinen hetki levottomuuden keskellä.

 Liikunta on auttanut minua tervehtymään ja näkemään asioiden suuruusluokan todelisissa mitoissa. Täytyy vain toivoa että jaksan pitää säännölistä urheilua yllä. Joogaa, uintia ja juoksua sekä silloin tällöin Motivuksessa käyntiä. Kymmenen kerran kortti pitäisi käyttää jouluksi ja yhdeksän vielä jäljellä, se stressaa vähän.