Päivät vaan rullaa teenpäin, eikä mitään tunnu jäävän käteen. Välillä itkettää vaikka ei ole syytäkään. Tunteet ovat vaikeita, jos niiden alkuperästä ei ole tietoa. Tuntuu etten enää tiedä milloin olen täysin rehellinen itselleni ja milloin taas kaunistelen maailmaani. En osaa elää pääni ulkopuolella. Keksin kaikelle aina dramaattiset selitykset vaikka asiat ovat huomattavasti arkisempia kuin itse tajuankaan. Keksin aina kaielle vähänkin poikkeavalle tai hätkähdyttävälle tunteelle tai tapahtumalle hirveän kasan teorioita, joista en kerro kenellekkään. Millaista elämää se on???